Olen kääntänyt uuden sivun elämästäni. Tai niinhän minä luulen. Mutta silti tiedän olevani yhä kiinni siinä kaikessa menneessä. Koulu alkaa tänään ja aloitan matkani kohti haaveammattiani. Olen muuttanut uudelle paikkakunnalle, mutta sydämeni asuu yhä tuolla kotonani. Siellä pienessä kunnassa mistä pari viikkoa sitten muutin tänne. Tänne suureen maailmaan.

Ystävä. Ystävä on ihminen joka on luonasi silloinkin kun tahtoisi olla jossain muualla. Niin sanotaan. Minulla on ihania ystäviä. He ovat monesti olleet tukenani. Puristaneet pyyheettä verta vuotavan ranteeni ympärillä. He ovat joutuneet soittamaan ambulanssin, jotta saisin ranteeseeni tikit. He ovat halanneet ja pitäneet minusta kiinni. Mutta nyt minusta tuntuu, että muuttoni tänne on tullut minun ja useimpien ystävieni väliin. Tätähän minä pelkäsinkin, että jään unohduksiin.

Diagnoosi. Minä aloin oireilla ja voida pahoin pikkuhiljaa kevään mittaan. Yksinäisyys iski vasten kasvojani kun muutimme mieheni kanssa erillemme. Minun diagnoosini on skitsoaffektiivininen häiriö, masennusoireinen muoto, keskivaikea masennustila. Ihan hetken aikaa söin mielialalääkkeitä, mutta lopetin ne. Kieltäydyin syömästä niitä. Ne tekivät oloni kummalliseksi. Olin vain kokoajan väsynyt. Olin kuin sumussa. Ja jos minä elän, niin minä todellakin haluan elää täydestä sydämestäni.

Avioero. Huomasimme kasvavamme erisuuntiin. Minä en enää tahtonutkaan niitä asioita mistä ennen haaveilin. Oli omakotitalo, farmariauto ja lapsihaaveet. Ne olivat liikaa. Minä väsyin. Haaveilin pääsystä opiskelemaan. Mieheni mukaan se ei kannattaisi. Tässäkö elämä nyt olisi? Ei, minä tahdoin olla vapaa.

Vapaus. Ei se ole ollenkaan hienoa. Vapauden mukana tuli myös yksinäisyys.Ja yksinäisyys on kamalaa. Se huutaa ja vaikka peitän korvani niin se saa minut pelkäämään.

Kaipaus. Minä kaipaan toista ihmistä lähelleni. Kaipaan toista ihmistä viereeni. Sellaista ihmistä joka olisi tarpeeksi vahva ja tarpeeksi rohkea kulkemaan minun rinnallani. Pitämään kädestäni silloinkin kun minä olen rikki ja heikko.

28neliötä. Sen verran minulla on itselläni. Minun kotini. Vuokrayksiöni jossa saan olla omaitseni ja jossa olen turvassa.

Tähtitaivas. Ei ole mitään kauniimpaa kuin pakkasyön tähdet. Pian ne taas näkyvät ja minä toivon, että silloin joku olisi rinnallani katselemassa sitä tähtitaivasta.

J, J, J & O. Minun rakkaat lemmikkini. Jokainen omanlaisensa ja jokainen minulle niin suunnattoman rakas.

Muistot. Muistoja on hyviä ja huonoja, mutta silti yhtälailla muistoja kaikki. Yhtäkään en vaihtaisi, sillä silloin minä en olisi minä. Muistot ovat kokemuksia ja ilman juuri niitä kokemuksia minä olisin joku aivan muu.

Kesä. Tämä kesä ei ollut ikimuistoinen, mutta ihan ok kesä kuitenkin.

Hyvää yötä.