Minun paras ystäväni...

Minne sinä olet kadonnut? Ennen sinä nautit minun seurastani. Ja minä sinun. Mutta nyt jotain on muuttunut. Enkö ole enää sinulle tärkeä? En taida olla.. En minä usko että kenelläkään on aina niin kiire, että vanha ystävä voi unohtua. Elämä on valintoja ja rakkaani, minusta tuntuu että sinä olet nyt tehnyt valintasi. Miksi minäkään täällä enää viihtyisin, kun ilman sinua joutuisin elämään? Minun on sinua kamala ikävä. Sinä aina lupasit että olet paras ystäväni aina ja ikuisesti. Niin sinä sanoit ja monesti myös viestissä niin kirjoitit.

Kohta minä puen Herra O:lle heijastinliivin ja valjaat. Sitten lähdemme ulos. Mennään kävelemään tuonne joen rantaan. Siellä me ajattelemme sinua. Minun on paha ja kylmä olla yksin. Sinä lupasit minulle niin paljon. Sinä lupasit ikuisen ystävyytesi. Mutta mitä siitä enää onkaan jäljellä? Pelkät muistot ja minun kyyneleeni.

Sanotaan, että ystävät ovat kuin enkeleitä. Osa tulee elämään jäädäkseen, osa viipyy vain pienen hetken. Mutta silti, ystävinä he ovat kullan arvoisia. Niin, mutta minä en tahdo luopua parhaasta ystävästäni. Miksi hän rikkoi lupauksensa? Miksi hän jätti minut yksin tähän kylmään ja pimeään maailmaan? Hän oli elämäni aurinko ja tuuli. Ne hän oli. Ja minun on niin kamala ikävä... <\3...