Mitäs kaikkea tämä vkonloppu on pitänytkään sisällään? Tähtitaivas & merenranta. Raippaluodonsilta & leikkipuisto. Leffaa toisen kainalossa ja pieniä lenkkejä yhdessä herra O:n kanssa. Kyrö ei vaikuta ollenkaan hassummalta paikalta. Ehkä se on se seura mikä siinä on kaikista ratkaisevin :).

Mutta niin, minä olen vaikea ihminen. Todella äärimmäisen vaikea ja monimutkainen tyyppi... Enkä suinkaan usko, että jokaisesta tai edes joka toisesta olisi katsomaan minun kiukuttelujani... Tai enhän minä nyt suinkaan aina kiukuttele. Mutta usein huomaan itsekin että välillä olen tavattoman kärsimätön... Ja jostain syystä usein tunnen kaipaavani jotain, mutta itsekään en osaa määritellä sitä että mitä minä kaipaan. Se että johtuuko tämä kaikki kummallisuus masennuksesta tms. niin en osaa sanoa. Mutta voi kai silläkin olla osuutta asiaan. Pienesti tuntuu etten saa samanlaista fiilistä asioista kuin aina ennen. Tuntuu että kaikista terävin riemun "huippu" olisi kadonnut. Enpä taida voida muuta kun vain alistua kohtalooni ja toivoa, että ne kaikista suurimmat fiiliksetkin vielä joskus palaisivat luokseni.

Mutta tänään kokonaisen viikon reissaamisen jälkeen kotiin. Ja täytyy sanoa, että vaikka reissussa on mukavaa niin kyllä koti on aina koti... <3. Ja jos joskus ei lähde niin ei voisi koskaan palata takaisin. Ja minusta tuntuu, että palaan tänne taas perjantaina. Niin, juuri tänne missä nytkin tätä viestiä naputtelen ;).