Eilen mulla oli ensimmäinen käynti psykiatrian avo-puolella, tällä erää siis. Työntekijäni vaikutti ihan mukavalta ja asialliselta. "Keinoemoni" oli mukana ja se helpotti tilannetta siinä määrin että hän osasi puhua puolestani kun itse vaikenin. Minun on aina vaikea aluksi puhua omista asioistani ventovieraalle. Mutta oikeastaan, löytyykö sellaista ihmistä josta omista vaikeista asioista puhuminen olisi helppoa? Heti ensimmäisellä käynnillä minulle selvisi, että tämä hoitosuhde ei ole pitkäkestoinen... Muutama käynti, niin työntekijäni sanoi. Siirryn sitten käsitykseni mukaan sinne missä aiemminkin kävin. Tämä on raivostuttavaa. Nämä muutamat käynnithän nyt menevät siihen, että puhutaan mun menneisyyteni. Sitten kun oltaisiin taas niinkun tässä päivässä niin sitten nämä muutamat käynnit on käyty ja edessä jälleen uudet ihmiset ja sama kuvio alkaa alusta. Tästäkö pitäisi olla minulle apua?